Historiikki
"Pitäjänkirjurit 1700-luvun Suomessa - Kuopion pitäjänkirjuri, nimismies Olof Strengell"
Ruotsi oli 1600-luvulla jakautunut eri lääneihin. Aluehallinto ulotettiin myös 1630-luvulla Suomeen ja maamme jaettiin maaherrojen isännöimiin lääneihin. Vuonna 1652 perustettu Kuopion pitäjä kuului Savonlinnan ja Kymenkartanon lääniin, joka jakautui pienempiin hallintoyksiköihin: kihlakuntiin, kirkkopitäjiin ja pitäjiin. Pitäjissä, kuten tuolloin pienessä Kuopiossa paikallishallintoa hoitivat mm. papit ja nimismiehet.
Ruotsin kuningas Kustaa Adolf antoi vuonna 1624 päätöksen, että talonpojat voivat palkata pitäjänkirjurin valvomaan omia etujaan. Pitäjänkirjuri oli tavallaan virkamies, virka kuulutettiin kirkossa avoimeksi ja talonpojat tekivät valinnan käräjillä. Maaherra antoi valtakirjan tehtävää varten. Pitäjänkirjurin palkka kerättiin kuitenkin talonpojilta. Tavallaan pitäjänkirjuri valvoi kuitenkin myös kuninkaan etuja ja muita kruunun virkamiehiä vuosikantoon liittyvissä asioissa.
Pitäjänkirjurin tärkein tehtävä oli asiakirjojen laatiminen. Koska kirjoitustaitoisia oli vain muutama prosentti kansasta pitäjänkirjurit mahdollistivat talonpoikien äänen kuulumisen toimimalla välimiehenä, asiakirjojen laatijana ja tulkitsijana. Tehtäviä olivat mm. perunkirjat, testamentit, syytinki, sopimukset ja erilaiset valitukset. Pitäjänkirjuri katsoi, että rasitus jakaantui oikein talojen kesken. Pitäjänkirjuri toimi myös pitäjäläisten edustajana käräjillä. Pitäjänhallinnossa hän vastasi pöytäkirjan pitämisestä, tileistä ja rahavaroista. Myöhemmin pitäjänkirjurien tehtäviä voisi verrata kunnansihteerien tehtäviin, koska he valmistelivat ja pistivät toimeen päätöksiä.
Pitäjänkirjurin virka oli arvostettu luottovirka, johon ei valittu ihan ketä tahansa. Virkaa on sanottu tärkeimmäksi pitäjän viroista kirkkoherran jälkeen. Pitäjänkirjurin piti osata hyvällä ruotsin kielellä protokolla Ruotsin kuninkaan suuntaan, kauppakirjojen tekeminen, perimysoikeus, fraasit. Näitä taitoja opetettiin triviaalikoulun kirjurinluokalla. Usein pitäjänkirjureilla oli joku muu koulutus taustalla ja työkokemusta. Pitäjänkirjurin tehtäviä hoiti mm. nimismies tai maanmittari oman toimensa ohessa - palkkapussinsa kasvattamiseksi.
Nimismiehen vaali oli siirtynyt käräjiltä maaherralle 1500-luvulla. 1600-luvun alkupuolella Savon 49 nimismiehestä oli 29 talonpoikia syntyperältään.
1650-1700-vuosien välillä Savon nimismiehet muuttuivat säätyvirkamiehiksi. Nimismies piti järjestyksen yllä, vastasi teiden ja siltojen hoidosta, vei asiat käräjille, hoiti veronkannon ja kruununvoudin likaisemman työn - rästiverojen keräämisen.
Palkaksi työstään nimismies sai kerätä talonpojilta viljaveroa tai heinää ja hänen talonsa oli vapautettu verosta. Oliko palkka riittävä ? - Se riippui pitäjän savujen lukumäärästä.
Usein nimismiehet hoitivat muita virkoja toimensa ohessa, pitivät majataloa ja kyydittivät virkamiehiä. Pitäjänkirjurit voivat saada palkakseen esimerkiksi kaksi kappaa viljaa jokaiselta talolta ja se houkutteli nimismiehiä lisäansioiden hankintaan muun viran hoidon ohella.
Pitäjänkirjuri, nimismies Olof Strengell
Arja Rantasen päätelmiä Olofista: Olof on ollut ruotsinkielen taitoinen tai todennäköisesti ruotsinkielinen. Hän on osannut lukea, kirjoittaa ja hallinnut kirjanpidon. Hän on ollut luotettava, luottomies sekä talonpoikien että kruununhallinnon suuntaan. Hän hoiti monia tehtäviä, oli talollinen ja hänellä oli kiinteää omaisuutta. Olofilla on ollut yhteiskunnallinen asema, jota kuvaa se, että hän avioitui säätysyntyisen nimismiehen tyttären kanssa.
Suvun ensiesiintyminen Suomessa
Sitä, että sukututkimuksessa on päästy näinkin pitkälle on edesauttanut se, että kantaisämme Olof Strengell on ollut valtion virkamies, nimismies. Tavallisia henkilöitä, kuten renkejä ja piikoja ei ennen 1700-lukua yleensä merkitty ollenkaan mihinkään kirjoihin, ellei heitä käräjillä rangaistu tai olleet todistajina.
Strengell-sukunimen ensimmäinen esiintyminen Suomessa, Olof Ericihinpoika Strengell, nimismies, vouti, verojen kerääjä ainakin v. 1692-1706 ehkä vuoteen 1712, sekä pitäjänkirjurina v. 1696-1723. Ison Vihan aikoina 1713-1722 on vain vähän tietoja Olofista, kirkon-, yms. kirjat puuttuvat lähes kokonaan siltä ajalta. Tarkkoja syntymä- ja kuolinaikoja ei ole tiedossa.
Olofin puoliso Beata Cajanus on syntynyt Iisalmessa, Isä on ollut Iisalmen nimismies Samuel Cajanus, josta tutkimuksissamme olemme päässeet viisi sukupolvea taaksepäin.
Olof Strengellin isästä Erich Strengellistä on olettamuksia, että hän voisi olla Erik Staffansson Streng, joka on ollut kersanttina majuri Peter Krusbjörnin eskadroonassa Inkerissä v.1661.
Olof Strengellin vanhimmasta pojasta Samuel Strengellistä on tiedossa jo syntymävuosi 1688 Kuopio ja tarkka kuolinpäiväkin 26.10.1765 Pieksämäki, Valkeamäki, (77 v.). Hän on toiminut mm. sotilaana, torvensoittajana Norjaan tehdyllä sotaretkellä ja joutunut siellä sotavangiksi, mutta karannut ja palannut Suomeen, avioitunut ja toiminut sitten maanviljelijänä kuolemaansa asti.
Suvun eri sukuhaarat, jotka eivät ole sukua tiettävästi keskenään, vaikka joku toisin väittää
Strengellien sukuhaaroja on tiedossamme Suomessa nyt kaksi, edellä mainittu vanhempi sukuhaara ja sitten toinen, joka on alkuaan jo v. 1593 asunut Jepuan pitäjässä Jungarin kylässä, ja sukunimikin on ollut Jungar. Tämän sukuhaaran sukutilan omistajien nimetkin v. 1593 alkaen ovat tiedossa, kaikkiaan 16 sukupolvea, jonka jälkeen 17. sukutilan omistaja Gustaf Andersson Jungar on muuttanut sukunimensä Strengell-nimeksi 1906. Sukunimen muutto on ollut lähes pakollinen, koska silloin ei ole voinut olla kylän ja henkilöitten nimi sama. Jungar sukunimen muutosta Strengell-nimeksi on omat tarinansa ja sukuhaaran vanhimmat henkilöt ovat kertoneet kirjeissä ne.
Sukututkimuksen tuloksia
Ensiksi mainitussa sukuhaarassa on tutkimuksemme tuloksena jo saatu useita tuhansia henkilöitä tietoomme ja jälkimmäisessä sukuhaarassa jonkin verran yli 200 henkilön tiedot. Molempiin sukuhaaroihin löytyy jatkuvasti lisää henkilöitä, koska avioliitoista ja niistä syntyneistä lapsista on puuttunut tietoja. Varsinkin henkilöistä, jotka ovat syntyneet 1950-luvulta lähtien.
Miksi eri sukuhaarat on tutkittu?
Strengellien sukuhaarojen molemmat osat ovat olleet jo tiedossamme sukuseuraa perustettaessa ja siitä syystä olemme ottaneet molemmat myöskin tutkimuksemme kohteeksi. Ellei tutkimukseen olisi otettu kaikkia Strengell-nimisiä, jotka ovat asuneet Suomessa, olisi jäänyt aukko koko tutkimuksen tuloksiinkin. Tämä pienempi sukuhaara on pääosin ollut ruotsinkielinen. Suuremmastakin sukuhaarasta ns. Sakkolan rovastin sukuhaara on myös osittain ruotsinkielinen.
Sukututkimuksen aloittaminen
Strengellien suvun sukututkimukset on aloittanut Erkki Strengell vuonna 1947 keväällä, kun historian opettaja pyysi Erkkiä Juankosken yhteiskoulussa laatimaan vanhempien ja sukulaisten avustuksella sukupuun. Tämän alkusysäyksen jälkeen ja varsinkin, kun 04.11.1973 Kuopion kirjastossa perustettiin Strengellien Sukuseura ry. sukututkimukseen ovat päässeet mukaan kaikki halukkaat.
Alkuaikoina ja myös sukuseuran perustamisen jälkeenkin on kierretty sukutietoja etsimässä lähes kaikki entisen Kuopion läänin kirkkoherran virastot ja osittain myös Mikkelin läänin- sekä valtion- ja maakunta-arkistot.
Kun sukuseura perustettiin vuosi- ym. kokouksia pidettiin joka vuosi, mutta vuodesta 1999 lähtien vuosikokouksia on pidetty vain joka kolmas vuosi.
Lähteet: Pohjanmaan 1700-luvun pitäjänkirjureita tutkiva Vaasan maakunta-arkiston johtaja Arja Rantasen luento pitäjänkirjureista Strengellien Sukuseuran kesätapaamisessa 5.7.2003 Kuopion Rauhalahdessa. Arjan Rantasen ajatukset kirjaili vapaasti muistiin Hannu Strengell.
Erkki Strengell Strengellien sukukirja.